Hangen prinsessat

Heijj >w<

Anteeksi kamala tauko *n*!

Suoraan sanottuna oon ollu vaa laiska kakka :D Vaikka nuketutttanu ihan kauheesti mut ollu aina vaa helpompi avata pleikkari ja uppoutua Netflixin maailmaan niinä harvoina vapaapäivinä, ja sitten huomata, kaiken valon jo kaikonneen ulkona... (heti vuoden alusta koulun takia oli 3 viikkoa kuusi työpäiväisiä viikkoja)

Mutta TYDYY

Koeviikon kunniaksi pitää aina vähän nukkuilla 8-)! eiks vaan?

Saatte siis ihastella kamastella lukea uuden osan tarinaa <:!

Tässä on joitakin viittauksia miun aijempiin tarinoihin, mutta eivät ne niin suuria ole, ellette ole ihan alusta lukeneet ^^'' Viime osaan pääsee kumminkin tästä ♥

Picfic: Salaisuus

x: Olemme tallustaneet täällä jo monta tuntia...

Ootko sä ihan varma, et se on täällä?

Chimere: Tottakai se on täällä!!!

Minä vain.. 

vai olikohan se sittenkin tuolla

x: Mikä paikka se edes on jos sinne pitää mennä tälläsen metikön läpi...

Luciano-herra olisi voinut tulla meitä vastaan!

Mulla on kylmäkin

Chimere: Mutta häntä voitaisiin seurata. Se on paikka, jossa voimme puhua aivan rauhassa

OH! Nyt löysin sen

x: Minkä?

Chimere: Ovenkahvan Lucianon luokse!!

Luciano: Löysittehän te tänne ♥

x: Oh.. tämäpä on mielenkiintoista! Missä me ees ollaan?

Luciano: Olemme maailmojen välisessä tilassa.

Löysin tänne reitin sattumalta.

x: *Kurkkaa reunan yli*

tuonne en taida haluta tippua...

Luciano: Mutta, mitäpä jos istuisimme?

x: Niin tahdoit puhua?

Luciano: Kyllä. 

Ensiksi haluisin kysyä, mikä on siun suhde Igoriin.

Oletteko hänen tyttöystävänsä?

x: *alkaa nauramaan*

Chimere: *kikattaa mukana, vaikkei tiedä syytä*

x: Voi lapsi hyvä. Mähän olen Igoria melkein tuplasti vanhempi! En todellakaan ole hänen naisensa!

Voisin olla Igorin äiti tai jotain!

Luciano: No jos arvon Korppi-neiti tahtoisi kertoa sitten tarkemmin?

Tahon tietää voiko häneen luottaa.

Korppi: Noh... Kun sanoin että voisin olla hänen äitinsä, se on periaatteessa totta

Luciano: Sanoit ettei hänellä ole äitiä?

Korppi: Niin. Ei biologista.

Kun  Igor ei enää jaksanut isäänsä.. Hän tappoi tämän, siitähän mä sulle taisin kertoa...?

Silloisella porukallani oli tehtävä samassa kylässä samoihin aikoihin.

En tiedä miten, mutta jotenkin löysin hänet makaamassa hangessa. Lähes umpijäässä.

Hänen kätensä olivat edelleen isänsä veressä

Siitä on jo lähes 5 vuotta, mutta muistan edellen miten kylmä hänen katseensa oli.

''mä vien sut turvaan'' kuiskasin ja kannoin hänen kohmettuneen kehonsa lämpimään

Ja voin sanoa, että häneen voi luottaa.

Mutta nyt työ asioihin

Ja minulla olisi itseasiassa pyyntö sinulle...