2017-10-02

Syksyn taikaa

 Hyvää syksyä~
Joko te odotatte halloweeniä👻



Tässä on, melko kehno laatuinen, kuva Pyria Elenarilista, Mio nukesta jonka mainitsin viimeksi. Hän ei ainakaan vielä liity mitenkään muiden nukkejeni tarinaan, vaikka elää samalla aikajanalla. Hän on vain pieni raajarikko, joka rakastaa eläimiä. Tarkennan hänen tarinaansa myös täällä blogin puolella hieman myöhemmin~ 

Koska hoidetaan tämä tarina ensin pois alta! Loddis, tää on siulle.







Myrsky: Tottakai tämä onnistuu!



Korppi: Mutta entä jos --

Korppi: Turha manata tulevaa! Lisäksi olen Jumala! Pystyn mihin vain. Tarvitsen vain hieman normaalia enemmän lepoa tämän jälkeen~



Myrsky: Kuhan te vain pysytte tarpeeksi kaukana. Ja muistatte, Mitä aloitetaan, sitä ei voi keskeyttää

Jos keskeytätte minut, häntä ei saada enää ikinä takaisin. Ymmärrättekö kaikki




Kaikki muut: nyökkäilevät


Myrsky: Hyvä. Sitten meillä  ei ole mitään hätää~

Chimere ja Sasaki, kutsukaa hänen henkensä tänne



Sasaki: Kun yhdistämme voimamme --
Chimere: -- Pystymme mihin vain~


Chimere: Igor on edessäsi Myrsky.




Sasaki ja Chimere siirtyvät sivuun




Myrsky: Loistavaa, sitten voimme aloittaa






















Luciano: Syvä hengen veto




Pelkäsin. Pelkäsin niin kovasti.

Että uni, josta olin haaveillut jo vuosia, ei tulisikaan toteen.






Mutta sitten Myrskyn eteen alkoi muodostua usvaa. Ensin luulin vain näkeväni näkyjä. Mutta usvasta tuli hahmo, ja hahmosta tuttu. Minun rakkaani.

Taistelin. Taistelin vastaan omaa mieltäni, joka huusi juoksemaan hahmon luo. 




Painovoiman vaikuttaessa häneen

Uskoin. Uskoin että se toimisi, että kaikki voisi mennä vielä hyvin.



Laukaus. Ääni joka muutti kaiken.



''Hyvin tähdätty'', matala miehen ääni huusi kauempaa.


Kuulimme myös juoksuaskelia. He olivat saartaneet meidät. Miksi olimme olleet niin tyhmiä. Emme tarkkailleet ympäristöämme tarpeeksi ja se oli koitua kohtaloksemme.



Myrsky romahti maahan, joku kiljaisi. Korppi juoksi ensimmäisenä luojamme luokse. "Oletko kunnossa?" Hän kysyi kauhuissaan. Myrsky painoi olkapäätään, mutta naurahti surkeasti: "olen Jumala, en voi kuolla".

"Te sensijaan voitte", hän henkäisi ennen tajunnan menetystään.



Kaikki on hieman sekavaa. Taisin silloin juosta Igorin luokse. Hän hengitti.
Näin verta, en tiennyt kenestä se oli. Igor alkoi liikehtimään, itkin. Ivan tuli viereeni.  Kumarruin Igorin ylle, hän tärisi. Kosketin paljasta kehoa varovasti. "Missä olen?... miksi... sattuu?" Igor muodosti vaivalloisesti sanoja itkun seasta. Yritin rauhoitella häntä. Kertoa, että kaikki oli hyvin ja että hän tulisi kuntoon. 

"Luciano?" Igor henkäisi. Yritin pidätellä itkua, "kyllä minä olen tässä, myös äiti on tässä... ja veljesi Ivan" sanoin hänelle, Igor ei selvästi nähnyt mitään. Hän puristi kättäni. Lupasin että voisimme kohta puhua lisää, ja pyysin häntä olemaan todella, todella rohkea.


 Kaikesta huolimatta, en ikinä ole ollut onnellisempi. 






Silloin Youka ja Alteon tavoittivat meidät, sitä seurasi paljon melua ja huutoja. 






Alteon hyökkäsi oikealta. Hän sai vastaansa Sasakin ja Owenin.
"Hauska nähdä taas", mies murahti ilkikurisesti ja sivalsi miekallaan. Juuri ja juuri Sasaki sai väistettyä terää. Owen hyökkäsi samalla Alteonin kimppuun, hän oli varautunut veitsen ja Glock 17 -pistoolinsa kanssa. Owen yritti ampua, mutta Alteon oli demonisen nopea. Eikä luodeista näyttänyt olevan vastusta. Veitsellä häneen ei saanut osumaakaan.

 "Olet harjoitellut", Sasaki irvisti ja väisti Alteonin iskua.






Youka tuli vasemmalta. Häntä vastassa oli Chimere. Chimere piti huolen ettei Youka enää yltäisi rynnäkkökivääriinsä.  Se sinkoutui metrien päähän



"Ah sinä! Et ole ainoa joka osaa taikatemppuja!" Youka huusi agressiivisesti. Demoni keräsi ympäristöstään energiaa ja yritti heittä sillä Chimereä.


Chimere naurahti pelottavasti. "sinusta ei ole vastusta minulle!" Hän huusi ja voimillaan ohjasi energian minun ja Igorin yli maahan. Tästä seurasi nyrkkitappelu. Youka onnistui kaatamaan Chimeren maahan, ja löi tätä kasvoihin. Chimere kynsi Youkaa ja sai yliotteen. Yritin lähteä auttamaan, mutta Igor pyysi jäämään. Youka loi energiaräjähdyksen jonka seurauksena tytöt lensivät erilleen. Chimeren käteen ilmeistyi keihäs, jolla hän iski Youkaa. Neito  jäi maahan makaamaan ja haukkomaan henkeään.







Chimere puhui äänellä joka tuntui musertavan kuulijansa kokonaan: "nyt on sinun aikasi pysyä paikoillasi". Jopa Igor säikähti sitä ja minä halasin häntä voimakkaasti. Korppi yritti paikata Myrskyn haavaa.  Youka oli onnistunut ampumaan tätä oikeaan olkaan

Chimere loi köysiä, joilla sitoi Youkan 






Youka huusi kivusta, ja tiedän, että demonien kivunsietokyky on korkea. Alteon pysähtyi, vaikka hän oli jo voitolla Sasakin ja Owenin suhteen, hän jätti heidät. Käänsi selkänsä vastustajilleen ja lähti juoksemaan Youkan luo.






Se oli tietenkin huono idea, Sasaki iski Alteonia kivuliaasti, mutta se ei pysäyttänyt häntä. "YOUKA! Älä luovuta, minä tulen!" Mies huusi. Youka irvisti kivusta ja käski Alteonia pysähtymään: "Lopeta idiootti! Älä tapata itseäsi minun takiani! Mene, pois!" 







Alteon pysähtyi ja katsoi ystäväänsä kauhuissaan. Se oli hänen oma opetuksensa, jonka jopa minä olin oppinut aikoinaan. "Minä palaan vielä!" Alteon huusi, ja katosi paikalta.









Youka katsoi ystävänsä katoavan, ja alistui kohtaloonsa. Chimeren luomat köydet estivät häntä käyttämästä voimiaan. Chimere lähti taluttamaan häntä sisälle, varmaan kellariin lukkojen taakse. Minä ja Ivan kannoimme Igoria, perässämme Korppi ja Owen Myrskyn kanssa. 




2017-07-28

Ystäväkirja

ei tää suomen kesä onneksi aivan näin kamala ole 😂 Takaisin heitto helmikuuhun!



Moikka Moi kaikki höpönassut!


Yksi postaus kuukaudessa toimii jo toista kuukautta putkeen!

(ehkä vähän pitäs hävetä mutta en jaksa)

Paljon on kuukaudessa kerennyt sattua ja tapahtua. Sain varmennuksen opiskelupaikasta (Tekstiili- ja vaatemuotoilu amis linja joensuussa, en siis vieläkään muuta pois kotoa joten tämän ei pahemmin pitäisi vaikuttaa tulevaisuuteeni nukkeilijana 😘). Tapasin paljon ihmisiä mm. Kawaconissa ja Ilosaarirockissa ja menin jopa ostamaan uuden nuken! Mio-kitin pienellä käytöllä face-kirppiksen kautta. Nyt vain toivon ettei suomen posti perseile liikaa!

Tätä tarinan osaa olen tehnyt viimeisemmän tarinan julkaisemis päivästä tähän asti! Joka voi aiheuttaa hieman hämmennystä esim. valojen takia (ensimmäiset kuvat on kuvattu lähes pilkkopimeässä, kun taas osa kuvista toissapäivänä hyvässä valossa...). Vaikka tässä meni näin kauan, en lupaa tämän olevan mitenkään liian laadukas. Minun on vain pakko päästä julkaisemaan tämä, että pääsen kuvaamaan seuraavaa osaa!!

Mutta jos pitkä ja sekava tarinani on mennyt hieman puuroksi muistoissasi, olen alkanut julkaista sitä englanniksi lyhennettynä versiona Instagrammissani! Käyn hahmon aina kerrallaan läpi, ja tiivistän hänen tarinansa mahdollisimman hyvin (tietenkään enkkuni ei ole mitään maailman parasta (hyvä kun suomea osaan), mutta ajattelin haastaa itseni, ettei koko englannin taito hukkuisi!).

Huomasin myös, että olen unohtanut lisätä 2 uusinta tarinaani Tarina sivulle, mutta nyt asia on korjattu! Ja Kiki kävin vastaamassa sinulle aijempaan kommenttiisi~

Mutta enempää höpisemättä päästän teidät uuden tarinan osan pariin: 


PicFic: Tarina rakkaudesta, vihasta ja ystävistä







Myrsky: se on totta Minä olen luonut teidät. Kaikki tapahtunut on tapahtunut koska minä päätin niin






Luciano :Miksi olet tehnyt sen meille?







Myrsky: ... en tiennyt teidän olevan oikeita luulin teidän olevan vain mielikuvituksen tuotosta 

Korppi: mutta… mutta miten? en ymmärrä, Me olemme tässä. Miten voisimme olla vain mielikuvitusta? 




Myrsky, kiusaantuneesti: minä tavallaan kirjoitin tarinaa. 

te olette sen päähenkilöitä

 Enkä…  En tiennyt että teistä voisi tulla oikeita…. 




Myrsky, Itkien:  Anteeksi, oikeasti olen pahoillani!
Jos voisin muuttaa kaiken, tekisin sen! En halunnut satuttaa ketään





Luciano: Miten sinä itse päädyit tarinaasi?



Myrsky: Minä hautasin sen, tarinan. Mutta päätin palata sen luo. Matkalla eksyin ja löysin Korpin. Taisin mennä tavallaan maailman rajojen yli.




Korppi: Voisiko sen sitten kaivaa esin?







Myrsky: Korppi, olet nero! Todellakin voi. 

Hautasin sen entisen kotini takapihalle, mutta koska teidän talonne on sen peilikuva, löydämme sen täältä!
 jos vain muistan oikein



Korppi: mutta mistä tiedämme kaivaa oikeasta paikasta?



Myrsky: Se selviää vain kokeilemalla!

Hiijaap!






Hyvän ajan kuluttua



*kolahdus*




Oh. Katsokaa!



Myrsky: tämä käärö pitää sisällään kaiken tiedon menneisyydestänne!


Luciano: Entä tulevaisuutemme?


Myrsky: Ei, sitä ei ole vielä kirjoitettu



Owen: Anteeksi että olen myöhässä tulin niin piaan kuin kuulin Myrskyn heränneen--

Myrsky: Owen!


Ompas jännittävää nähdä sinutkin

Owen: Kiitos haluaisinkin jutella kans--


Myrsky: Kun sinun ei edes pitäisi olla täällä!

Owen, järyttyy


Sasaki, ilmestyen paikalle: Huomaan että jokin on vialla.

Owen:  On, mennään pois


Sasaki ja Owen haihtuvat ilmaan


Myrsky: ?? sanoinko jotain väärää?


Luciano: Puhu hänelle myöhemmin, tutkitaan tätä ensin sisällä.






Myrsky: Ain laulais työtäs tee ♫🎝



Ja kirja sieltä paljastui!

Luciano: Saanko tutkia sitä?

Myrsky: Tottakai, tässä




Luciano, lukee ääneen: 

Sataa lunta, kaikki on rauhallista. Yö tekee tuloaan.

Vai onko sittenkään?
Nuori tyttö kahlaa hangessa.
Hän hengittää syvään--

Jestas



Luciano, selaa kirjaa: Myrsky puhui totta! Nämä asiat ovat tapahtuneet 400 vuotta sitten, ei hän voisi mitenkään tietää niistä ellei... ole oikeasti kirjoittanut niitä itse.





Korppi: Uskomatonta!

Myrsky: Sanoinhan! En ole hullu!

Mutta nyt menen juttelemaan Owenille, älkää tuhotko mitään sillä välin!


Ciao!




Joko uskot häneen?



Luciano: Kyllä. 
Hänen on pakko pystyä herättämään Igor henkiin










Toisaalla Owen on pyytänyt Sasakilta omaa rauhaa







Owen, ajatuksissaan: Mitä minä teen, jos jumalakin hylkää minut




Myrsky, saapuu paikalle ja istuu Owenin viereen:



Kullannuppu ole kiltti älä itke!

Owen: mutta jos sinä sanot että minun ei edes pitäisi olla täällä miten minä sit--


Myrsky: ei ei! Ymmärsit väärin. Olit alunperin vain sivuhahmo, mutta koska olette eläneet jo kauan elämää jota ei ole ennalta määrätty, asiat ovat muuttuneet!


Owen: ... minä säikähdin





Olen ollut orpo lapsesta saakka, en edes muista vanhempiani
Palkkasoturit olivat ainoa perheeni.






En tiennyt kuka- tai mikä olin.
Koko identiteettini oli iso kysymysmerkki.




 Luulin katoavani 





Kunnes tapasin Sasakin
Ja tutustuin muihin täällä asuviin

Pystyin hyväksymään itseni ensimmäistä kertaa.






Myrsky: Olet vähintään yhtätärkeä kuin kuka tahansa muu täällä! Muista se! ❤