Pupupöksy

Muikka mui kaikki!

Voisi hieman ehkä pahoitella hiljaisuuttani, edes Vepan luona kuvaamia kuvia en ole tänne julkaissut (osa on kyllä aika laaduttomia.. en tiedä, ehkä niistä ei ole julkaisu kelposiksi kaikki c:..)

Odotin pitkään että pääsen kuvaamaan kuvatarinaa.. ulos.

Sitten sairastuin ja en voinut tehdä mitään. Sitten iskettiin nyrkillä naamaan, ja kelloja siirrettiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun olen kotona viiden aikaan, on pimeää :/ voinee tarkoittaa blogin kannalta paljon sisä kuvausta :c

Mutta silti taivaasta on tippunut kaksi uutta enkeliä :3 tervetuloa! (voin paikata naamanne, jos sattui)

Olin tänään myös miitissä, tutulla porukalla ^^ ehkä kameraan tuli muutama julkaisukelpoinenkin kuva? Jos saan vapaaillan, jaan niitä kanssanne c:!

/halloweenkin tuli ja meni, ja vaikka sitä juhlistin, niin mitään halloween aiheista shoottia en nukeilla tehnyt :d oon kaamee. Mutta joo blogin ulkoasu on oranssi 8-) melkein.

Mutta mainitsinkin kuvatarinan!  Tämä osa on ehkä hieman sekava? Mutta koittakaa saada siitä selkoa  :o...

Ja verinen *hups* mutta enkelit ei kuole tai tunne niin helposti kipua.. ainakaan tässä tarinassa..

PicFic: En Lilla Mördare  abc

Aika vain vieri. Emme tienneet mitä tehdä hänelle.

Pitäisikö hänet tappaa?

Mutta se ei olisi hyödyllistä kellekkään- 

Tuon synkän kuoren alla olisi varmasti jotain kaunista.

Kaunista tietoa meille.

Tuosta pääkallosta taisi tulla ainut ystävä hänelle?

Meidän täytyisi tietää enemmän hänelle annetusta tehtävästä.

Mitä siinä pienessä päässä pyörikään

'''Mihin me menemme?''

''Pysähdytään hetkeksi. Jalkaani sattuu!''

Tuo sama valitus virsi kaikui koko matkan.

''Oleme kohta perillä, joten nyt ei pysähdytä'', vastasin  kiukkuisesti, väsyneenä hänen aina aiheuttamiinsa ongelmiin.

Ehkä hän tiesi, mitä tuleman pitäisi, ja hän vain yritti hidastella?

Joten riuhtaisin hänet aina vain eteenpäin.

Hän kaatui maahan. Ruikutti siinä. En teinnyt mitä tehdä

Kun hän viimein pääsi ylös, pieni ja säälittävä Luciano ei yltänyt nostamaan pääkalloaan. Koin omatunnon pistävän hieman. 

Sanaakaan sanomatta autoin häntä.

Jatkoimme matkaa. Koko loppumatkana ei kuulunut valitusta.

Igor; Nyt on hyvä hetki tunnustaa. Kuka sinulle vuotaa tietoa.

Luciano; en... ymmärrä mistä puhut-

Igor; katsotaampa. Mistä tiesit historiastani... isäni kanssa?

Youkan asunnon sijainnin?

Nyt on hyvä hetki tunnustaa!

Luciano: *ei sano sanaakaan*

Igor; sinä et anna minulle vaihtoehtoja....

Luciano: miltä tuntuu, kun happo syöpyy ihosi läpi?

Samalta tuntuu, kun tuhoat palapalalta muiden elämää

Luciano; nghhh... *kivun sekaista ulinaa*

Lopeta...

Hän...  korppi....

siksi.. hän... kutsuu.. itseään..

Igor;.... Korppi?

Eikai.. hän?