Hyvää syksyä~
Joko te odotatte halloweeniä👻
Tässä on, melko kehno laatuinen, kuva Pyria Elenarilista, Mio nukesta jonka mainitsin viimeksi. Hän ei ainakaan vielä liity mitenkään muiden nukkejeni tarinaan, vaikka elää samalla aikajanalla. Hän on vain pieni raajarikko, joka rakastaa eläimiä. Tarkennan hänen tarinaansa myös täällä blogin puolella hieman myöhemmin~
Koska hoidetaan tämä tarina ensin pois alta! Loddis, tää on siulle.
Myrsky: Tottakai tämä onnistuu!
Korppi: Mutta entä jos --
Korppi: Turha manata tulevaa! Lisäksi olen Jumala! Pystyn mihin vain. Tarvitsen vain hieman normaalia enemmän lepoa tämän jälkeen~
Myrsky: Kuhan te vain pysytte tarpeeksi kaukana. Ja muistatte, Mitä aloitetaan, sitä ei voi keskeyttää
Jos keskeytätte minut, häntä ei saada enää ikinä takaisin. Ymmärrättekö kaikki
Kaikki muut: nyökkäilevät
Myrsky: Hyvä. Sitten meillä ei ole mitään hätää~
Chimere ja Sasaki, kutsukaa hänen henkensä tänne
Sasaki: Kun yhdistämme voimamme --
Chimere: -- Pystymme mihin vain~
Chimere: Igor on edessäsi Myrsky.
Sasaki ja Chimere siirtyvät sivuun
Myrsky: Loistavaa, sitten voimme aloittaa
Luciano: Syvä hengen veto
Pelkäsin. Pelkäsin niin kovasti.
Että uni, josta olin haaveillut jo vuosia, ei tulisikaan toteen.
Mutta sitten Myrskyn eteen alkoi muodostua usvaa. Ensin luulin vain näkeväni näkyjä. Mutta usvasta tuli hahmo, ja hahmosta tuttu. Minun rakkaani.
Taistelin. Taistelin vastaan omaa mieltäni, joka huusi juoksemaan hahmon luo.
Painovoiman vaikuttaessa häneen
Uskoin. Uskoin että se toimisi, että kaikki voisi mennä vielä hyvin.
Laukaus. Ääni joka muutti kaiken.
''Hyvin tähdätty'', matala miehen ääni huusi kauempaa.
Kuulimme myös juoksuaskelia. He olivat saartaneet meidät. Miksi olimme olleet niin tyhmiä. Emme tarkkailleet ympäristöämme tarpeeksi ja se oli koitua kohtaloksemme.
Myrsky romahti maahan, joku kiljaisi. Korppi juoksi ensimmäisenä luojamme luokse. "Oletko kunnossa?" Hän kysyi kauhuissaan. Myrsky painoi olkapäätään, mutta naurahti surkeasti: "olen Jumala, en voi kuolla".
"Te sensijaan voitte", hän henkäisi ennen tajunnan menetystään.
Kaikki on hieman sekavaa. Taisin silloin juosta Igorin luokse. Hän hengitti.
Näin verta, en tiennyt kenestä se oli. Igor alkoi liikehtimään, itkin. Ivan tuli viereeni. Kumarruin Igorin ylle, hän tärisi. Kosketin paljasta kehoa varovasti. "Missä olen?... miksi... sattuu?" Igor muodosti vaivalloisesti sanoja itkun seasta. Yritin rauhoitella häntä. Kertoa, että kaikki oli hyvin ja että hän tulisi kuntoon.
"Luciano?" Igor henkäisi. Yritin pidätellä itkua, "kyllä minä olen tässä, myös äiti on tässä... ja veljesi Ivan" sanoin hänelle, Igor ei selvästi nähnyt mitään. Hän puristi kättäni. Lupasin että voisimme kohta puhua lisää, ja pyysin häntä olemaan todella, todella rohkea.
Kaikesta huolimatta, en ikinä ole ollut onnellisempi.
Silloin Youka ja Alteon tavoittivat meidät, sitä seurasi paljon melua ja huutoja.
Alteon hyökkäsi oikealta. Hän sai vastaansa Sasakin ja Owenin.
"Hauska nähdä taas", mies murahti ilkikurisesti ja sivalsi miekallaan. Juuri ja juuri Sasaki sai väistettyä terää. Owen hyökkäsi samalla Alteonin kimppuun, hän oli varautunut veitsen ja Glock 17 -pistoolinsa kanssa. Owen yritti ampua, mutta Alteon oli demonisen nopea. Eikä luodeista näyttänyt olevan vastusta. Veitsellä häneen ei saanut osumaakaan.
"Olet harjoitellut", Sasaki irvisti ja väisti Alteonin iskua.
Youka tuli vasemmalta. Häntä vastassa oli Chimere. Chimere piti huolen ettei Youka enää yltäisi rynnäkkökivääriinsä. Se sinkoutui metrien päähän
"Ah sinä! Et ole ainoa joka osaa taikatemppuja!" Youka huusi agressiivisesti. Demoni keräsi ympäristöstään energiaa ja yritti heittä sillä Chimereä.
Chimere naurahti pelottavasti. "sinusta ei ole vastusta minulle!" Hän huusi ja voimillaan ohjasi energian minun ja Igorin yli maahan. Tästä seurasi nyrkkitappelu. Youka onnistui kaatamaan Chimeren maahan, ja löi tätä kasvoihin. Chimere kynsi Youkaa ja sai yliotteen. Yritin lähteä auttamaan, mutta Igor pyysi jäämään. Youka loi energiaräjähdyksen jonka seurauksena tytöt lensivät erilleen. Chimeren käteen ilmeistyi keihäs, jolla hän iski Youkaa. Neito jäi maahan makaamaan ja haukkomaan henkeään.
Chimere loi köysiä, joilla sitoi Youkan
Youka huusi kivusta, ja tiedän, että demonien kivunsietokyky on korkea. Alteon pysähtyi, vaikka hän oli jo voitolla Sasakin ja Owenin suhteen, hän jätti heidät. Käänsi selkänsä vastustajilleen ja lähti juoksemaan Youkan luo.
Se oli tietenkin huono idea, Sasaki iski Alteonia kivuliaasti, mutta se ei pysäyttänyt häntä. "YOUKA! Älä luovuta, minä tulen!" Mies huusi. Youka irvisti kivusta ja käski Alteonia pysähtymään: "Lopeta idiootti! Älä tapata itseäsi minun takiani! Mene, pois!"
Alteon pysähtyi ja katsoi ystäväänsä kauhuissaan. Se oli hänen oma opetuksensa, jonka jopa minä olin oppinut aikoinaan. "Minä palaan vielä!" Alteon huusi, ja katosi paikalta.
Youka katsoi ystävänsä katoavan, ja alistui kohtaloonsa. Chimeren luomat köydet estivät häntä käyttämästä voimiaan. Chimere lähti taluttamaan häntä sisälle, varmaan kellariin lukkojen taakse. Minä ja Ivan kannoimme Igoria, perässämme Korppi ja Owen Myrskyn kanssa.
