Moikka Moi kaikki höpönassut!
Yksi postaus kuukaudessa toimii jo toista kuukautta putkeen!
(ehkä vähän pitäs hävetä mutta en jaksa)
Paljon on kuukaudessa kerennyt sattua ja tapahtua. Sain varmennuksen opiskelupaikasta (Tekstiili- ja vaatemuotoilu amis linja joensuussa, en siis vieläkään muuta pois kotoa joten tämän ei pahemmin pitäisi vaikuttaa tulevaisuuteeni nukkeilijana 😘). Tapasin paljon ihmisiä mm. Kawaconissa ja Ilosaarirockissa ja menin jopa ostamaan uuden nuken! Mio-kitin pienellä käytöllä face-kirppiksen kautta. Nyt vain toivon ettei suomen posti perseile liikaa!
Tätä tarinan osaa olen tehnyt viimeisemmän tarinan julkaisemis päivästä tähän asti! Joka voi aiheuttaa hieman hämmennystä esim. valojen takia (ensimmäiset kuvat on kuvattu lähes pilkkopimeässä, kun taas osa kuvista toissapäivänä hyvässä valossa...). Vaikka tässä meni näin kauan, en lupaa tämän olevan mitenkään liian laadukas. Minun on vain pakko päästä julkaisemaan tämä, että pääsen kuvaamaan seuraavaa osaa!!
Mutta jos pitkä ja sekava tarinani on mennyt hieman puuroksi muistoissasi, olen alkanut julkaista sitä englanniksi lyhennettynä versiona Instagrammissani! Käyn hahmon aina kerrallaan läpi, ja tiivistän hänen tarinansa mahdollisimman hyvin (tietenkään enkkuni ei ole mitään maailman parasta (hyvä kun suomea osaan), mutta ajattelin haastaa itseni, ettei koko englannin taito hukkuisi!).
Huomasin myös, että olen unohtanut lisätä 2 uusinta tarinaani Tarina sivulle, mutta nyt asia on korjattu! Ja Kiki kävin vastaamassa sinulle aijempaan kommenttiisi~
Mutta enempää höpisemättä päästän teidät uuden tarinan osan pariin:
PicFic: Tarina rakkaudesta, vihasta ja ystävistä
Myrsky: se on totta Minä olen luonut teidät. Kaikki tapahtunut on tapahtunut koska minä päätin niin
Luciano :Miksi olet tehnyt sen meille?
Myrsky: ... en tiennyt teidän olevan oikeita luulin teidän olevan vain mielikuvituksen tuotosta
Korppi: mutta… mutta miten? en ymmärrä, Me olemme tässä. Miten voisimme olla vain mielikuvitusta?
Myrsky, kiusaantuneesti: minä tavallaan kirjoitin tarinaa.
te olette sen päähenkilöitä
Enkä… En tiennyt että teistä voisi tulla oikeita….
Myrsky, Itkien: Anteeksi, oikeasti olen pahoillani!
Jos voisin muuttaa kaiken, tekisin sen! En halunnut satuttaa ketään
Luciano: Miten sinä itse päädyit tarinaasi?
Myrsky: Minä hautasin sen, tarinan. Mutta päätin palata sen luo. Matkalla eksyin ja löysin Korpin. Taisin mennä tavallaan maailman rajojen yli.
Korppi: Voisiko sen sitten kaivaa esin?
Myrsky: Korppi, olet nero! Todellakin voi.
Hautasin sen entisen kotini takapihalle, mutta koska teidän talonne on sen peilikuva, löydämme sen täältä!
jos vain muistan oikein
Korppi: mutta mistä tiedämme kaivaa oikeasta paikasta?
Myrsky: Se selviää vain kokeilemalla!
Hiijaap!
Hyvän ajan kuluttua
*kolahdus*
Oh. Katsokaa!
Myrsky: tämä käärö pitää sisällään kaiken tiedon menneisyydestänne!
Luciano: Entä tulevaisuutemme?
Myrsky: Ei, sitä ei ole vielä kirjoitettu
Owen: Anteeksi että olen myöhässä tulin niin piaan kuin kuulin Myrskyn heränneen--
Myrsky: Owen!
Ompas jännittävää nähdä sinutkin
Owen: Kiitos haluaisinkin jutella kans--
Myrsky: Kun sinun ei edes pitäisi olla täällä!
Owen, järyttyy
Sasaki, ilmestyen paikalle: Huomaan että jokin on vialla.
Owen: On, mennään pois
Sasaki ja Owen haihtuvat ilmaan
Myrsky: ?? sanoinko jotain väärää?
Luciano: Puhu hänelle myöhemmin, tutkitaan tätä ensin sisällä.
Myrsky: Ain laulais työtäs tee ♫🎝
Ja kirja sieltä paljastui!
Luciano: Saanko tutkia sitä?
Myrsky: Tottakai, tässä
Luciano, lukee ääneen:
Sataa lunta, kaikki on rauhallista. Yö tekee tuloaan.
Vai onko sittenkään?
Nuori tyttö kahlaa hangessa.
Hän hengittää syvään--
Jestas
Luciano, selaa kirjaa: Myrsky puhui totta! Nämä asiat ovat tapahtuneet 400 vuotta sitten, ei hän voisi mitenkään tietää niistä ellei... ole oikeasti kirjoittanut niitä itse.
Korppi: Uskomatonta!
Myrsky: Sanoinhan! En ole hullu!
Mutta nyt menen juttelemaan Owenille, älkää tuhotko mitään sillä välin!
Ciao!
Joko uskot häneen?
Luciano: Kyllä.
Hänen on pakko pystyä herättämään Igor henkiin
Toisaalla Owen on pyytänyt Sasakilta omaa rauhaa
Owen, ajatuksissaan: Mitä minä teen, jos jumalakin hylkää minut
Myrsky, saapuu paikalle ja istuu Owenin viereen:
Kullannuppu ole kiltti älä itke!
Owen: mutta jos sinä sanot että minun ei edes pitäisi olla täällä miten minä sit--
Myrsky: ei ei! Ymmärsit väärin. Olit alunperin vain sivuhahmo, mutta koska olette eläneet jo kauan elämää jota ei ole ennalta määrätty, asiat ovat muuttuneet!
Owen: ... minä säikähdin
Olen ollut orpo lapsesta saakka, en edes muista vanhempiani
Palkkasoturit olivat ainoa perheeni.
En tiennyt kuka- tai mikä olin.
Koko identiteettini oli iso kysymysmerkki.
Luulin katoavani
Kunnes tapasin Sasakin
Ja tutustuin muihin täällä asuviin
Pystyin hyväksymään itseni ensimmäistä kertaa.
Myrsky: Olet vähintään yhtätärkeä kuin kuka tahansa muu täällä! Muista se! ❤
kiva osa tarinaa taas! luin edellisenkin äsken, kun se oli mun pitkän taukoni aikana jääny lukematta. luciano on edelleen lemppari :3 voi kumpa igor tulis jo takasin. niin surullisessa kohdassa kaksikon suhde. pitäisi niitten tavata hiro ja michi, saisivat puhua sellasten kanssa jotka ymmärtää XD
VastaaPoistamyrsky on jotenkin hieno hahmo. tykkään sen ailahtelevasta luonteesta.
kiva kun julkaset taustoja instan puolella. mulle itelleni on jääny vähän epäselväks milloin owen ja sasaki on liittyny tarinaan, mutta johtunee siitä että oon lukenu aiemmat tarinat niin kauan sitte. (plus mun huomio on aina lucianossa ja igorissa kröhöm.. no regrets)
sasaki on söppänä myös :)
mutta igor!! tulisi jo takaisin ;__;
Kiitos aivan ihanasta kommentista! Miusta on tosi terapeuttista saada näitten kaikkien tarinat yhteen paikkaan kasaan, se helpottaa omaakin ajatusta kun kertaa että mitäs lapsille on tapahtunut
PoistaKyllä heidän pitäisi tavata ehdottomasti!! :D lucianon ja michin joukko terapia
Yritän julkaista piaan lisää tarinaa!! <3 vien terveiset jonnelle että hänen höpöjään kehutaan